Aamupäivällä, sateen ropistessa lätäköihin ja sadeasun huppuun, pyöräilin Anita-ystävän luo. Meillä oli aikaa istahtaa keittiön pöydän ääreen, nauttia suussasulavaa kasvispiirakkaa ja vaihtaa kuulumisia.
Anita on käsillä tekijä, joka luo kaunista ympärileen, "elää silmillään" kuten hän sanoo. Persoonalliset verhot ovat kierrätystä, yhdistetty vinokaitalenauhoista ja vanhoista verhoista. Viherkasvin "kukkaset" on punottu tutkaimista (kankaankudonnan loimilankojen loppupätkistä).
Ryhdyimme puuhaamaan jotain jouluun liittyvää. "Ollaanko nyt vähän lapsellisia?" ystävä naurahteli. Perunat pöytään, veitsi ja vesivärit esiin.
Tämähän onkin mukavaa, voisi ihan innostua enemmänkin!
Väripinnasta tulee elävää ja mielenkiintoista. Tässä pitkulainen pakettikortti.
Tulppaanikortteja voi lähettää muuloinkin kuin joulun aikaan.
Sade rummutti ikkunaan, ehti tulla jo iltapäivän sininen hetki kun suunnistin kotia kohti. Repussani matkasi herkullinen taatelikakku odottamaan joulun herkutteluja.
Kiitos, Anita!
Kommentit