”Minulla on sinulle yllätys”, viestitti mies viikolla, kun juttelimme puhelimessa.

En osannut arvata mitä se voisi olla, kun kotiin tullessani pöydällä oli kaksi mustaa vetoketjullista, kantokahvallista pussia.

Sisältö testattiin tänään Kontiovaaran talviharmaissa maisemissa, täydellisen hiljaisuuden keskellä.

Lumikenk%C3%A4retki%2020.3.2010%20Kontio
Siellä menevät ”ammattilaiset”: mies, Piispa ja Jekku.

(Kuva tuhoutunut)
Minä askellan omaa tahtia sauvojeni ja uusien lumikenkieni kanssa. Ei hassumpaa, mutta tällä tiellä voisi kulkea pelkillä saappaillakin. Umpihanki on ihan liian upottavaa – mies kuitenkin rämpii ajokoira mukanaan tekemässä ruokintapaikkoja jäniksille.

Lumikenk%C3%A4retki%2020.3.2010%20Kontio
Jekku saa juosta vapaana – tutkapanta kaulassaan ja se kipittää aina välillä tarkistamaan, että olen pysynyt matkassa .
Lumikenk%C3%A4retki%2020.3.2010%20Kontio


Lumikenk%C3%A4retki%2020.3.2010%20KontioPiispalla tuska: tuosta on ruokajänis (ei mikään satujen pupu…) loikkinut, mutta –

Lumikenk%C3%A4retki%2020.3.2010%20Kontio 
- ei ole lupa lähteä perään; kausi on ohi.

 

Sunnuntai valkeni auringon kilossa - oli lähdettävä taas metsäretkelle. Nyt Liuhavaaraan, jonne kuului vaimeana huminana liikenteen ja Pankakosken tehtaan äänet. Minä kenkineni, mies tällä kertaa suksilla. Maisema ei ollut harmaa, se kylpi kirkkaassa kevätvalossa.
(Kuva tuhoutunut)

Kevät tuoksui ihan oikeasti, varjot hohtivat sinisinä - (Kuva tuhoutunut)

-  yllämme kaareutuva taivas pyörryttävän sinisenä. (Kuva tuhoutunut)