Tarina vuosikausia puolivalmiina kaapin kätkössä lymynneestä villatakista. Miestä varten sen neuloin ja sitten se jäi ilman nappeja ja napituskaitaleita. Mies itse oli joskus työhönsä liittyvässä koulutuksessa saanut aikaan huovutusmaiseman, joka koristi jonkin aikaa rullaverhoamme. Pari vuotta sitten päätin innostaa itseäni ja kiinnitin metsälammen huovutusneulalla villajakun selkämykseen (miehen suostumuksella). Tämän joulun alla löysin vihdoin lankapusseistani oikean langanpätkän, jolla viimeistelin napinlävet. Niinpä oli lahjavaate valmiina pakattavaksi erälukemiston kanssa joulupaperiin.


                    

  Tässä yksi saamistani mieltäni liikuttaneista lahjoista:

                         
Näppäräsorminen esikoiseni oli ahkeroinut ja löytänyt jopa pienenpienen ompelukoneenkin rasian kanteen.



Olen lomallani jumpannut kyynärvarttani ja pitänyt taukoa neuleista. Langat kuitenkin houkuttavat ja päätin tarttua Isäntärengin kainuunharmaksiin, jotka odottivat pestyinä korissaan.


Tapani mukaan en malttanut olla erottelematta vaaleita ja tummia tapuleita; tuloksena eri sävyisiä lepereitä eli hahtuvia. Karstaaminen sujui mukavasti ilman kipeitä tuntemuksia.

Sitten pääsin nautiskelemaan kepeästä kehruusta kolmen kuukauden tauon jälkeen - ja annoin rukin hyrrätä!

Kolmisäikeistä ketjukerrattua.

 

Hyvän uuden vuoden toivotuksin
pirle