Kesävieraita on tullut ja mennyt - sen takia on taukoa pellavan kehruussa. Mukavia, puhuttelevia ja muistorikkaita tapaamisia, joista lämpöisimpiä oli Angorinan, Pirenan sekä pikkutyttöjen käynti täällä susirajalla. Puhuttavaa, juteltavaa ja jaettavaa olisi riittänyt varmaan päiviksi - käsityöt ja kehruut kun yhdistävät muutenkin samanhenkisiä ihmisiä. Angorina sai rukkinsa, jonka kunnostaminen ei toivottavasti vie paljon aikaa.
Tässä pehmeän ihanainen tuliainen:
Sisko ja perheensä on kesän vakiovieraita lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, oikeastaan jo talon väkeä. Yhdessä pohdittiin ratkaisua siskon tuomaan esineeseen. Tätimme jäämistöstä on otettu talteen tämmöinen "mikätin":
Mihin ja miten on mahdettu käyttää, onko kellään tietoa?
Sisko sai kehräämäni farkunsinisen lankansa (blogi 17.5.2009) ja innostui virkkaamaan hartialiinaa, jonka nopsana koukun käyttäjänä sai parissa päivässä valmiiksi. Malli on Kotiteollisuuslehdestä 2/1976.
Kehräsinkin malliksi, kun sisko toi suomen lapinkoira Ecan pehmoista, harjattua karvaa. Lisäsin vähän lampaan mustaa villaa ja kyllä siitä kerrattuna varmaan lapaslangat saadaan aikaan.
Äitimme lapsena saama pieni nahkapalalaukku on hellyttävä. Sen lyhyet kantohihnat ja nahkainen kiristysnauha olivat jo aika kuluneet, samoin kankainen vuori monin paikoin revennyt. Kirpputorikierroksemme eräs löydöistä oli nahkavyö, jonka sisko purki ja punoi laukulle uuden ilmeen. Vuoriksi hän ompeli mustan pellavakankaan ja niin alkaa lähes 90 -vuotiaan laukun uusi elämä siskon käytössä.
Tottakai meillä oli työlistalla myös keittiöpyyhkeet, tiskirievut. Tuliaisiksi sain täyspellavaisen rätin ja kerän samaa lankaa. Olin jo testannut omia pellavaisiani ja todennut, että hyvin pyyhkii. Sisko värkkäsi vielä puuvillaisiakin kesävärejä:
Tässä kokemuksen syvällä rintaäänellä:
Ylhäällä vasemmalla tiskipöydältä kaapattu puolimärkä täyspellavainen neulottu riepu - toimii. Vieressä yksisäikeisestä virkattu pellavainen, joka on hiukan liian harva. Punainen on puolipellavainen (50% puuvillaa, 50% pellavaa) siskon neuloma ja hyväksi havaittu. Keltainen on kerratusta pellavasta neulottu, erittäin hyvä, "super", sanoisin. Puikoilla on tulossa karhea, 100 vuotta vanhasta käsinkehrätystä pellavasta hankalasti neulottava riepu, joka toivottavasti pyyhkii yhtä hyvin kuin nuoremmat lajitoverinsa.
Paikallisen halpamarketin hyllyssä kurkki joukko Puro-keriä, jotka ehdottomasti halusivat hypätä ostoskärryyn. Viileänä päivänä, kun sisko virkkasi hartialiinaansa, otin minä puikot ja kokeilin miltä pehmeä villa ja liukuvärit tuntuvat. Todella mukavalta. Mallista ja sen tuomista ideoista lisää myöhemmin.
Kommentit