Muuttumaton, vanhasta kiinni pitävä, tutusta ja turvallisesta nauttiva - semmoista aikaa on ihan mukava välillä elellä. Se näkyy myös käsitöissä: ei mitään uusia ideoita. Mutta miten leppoista on tarttua lankoihin ja malleihin jotka ovat tuttuja.

Valmistakin on tullut siitä kippuraisesta omakehruisesta langasta.

1284472725_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kotitekoisen rouheat, sinisen ja turkoosin vaihtelu miellyttää, mutta tuo resorin epätasainen jälki ei tyydytä. Oppirahat kehruutekniikan puutteista tuli siis maksetuiksi. Kevyempi kierre seuraavalla kerralla ja pesu tai kastelu kehruun jälkeen.

Sinisestä pitävä esikoinen kehräsi langat pipoonsa ja pyysi, että ehtisin neuloa sen kumppaniksi minun aiemmin kehräämistäni sinisen pitsibaktuksen. Sehän sujui vanhasta muistista.

1284472986_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Toinen tytär ei harrasta sinisiä, häntä varten on varastossa odottanut Ilun käsinvärjätty vyyhti. Jaoin vyyhdin kahtia, aloitin sukat kärjestä tutulla tavalla.
Eevan%20sukat%20003.jpg Tarkoitus on tehdä sukista niin pitkät kuin keristä riittää. Sitten tulikin tenkkapoo - olin matkalla enkä muistanut miten se ranskalainen kantapää näin päin tehden menikään... Aloitin toisen sukan ja neuloin samaan vaiheeseen. Nyt on toisen sukan nilkkalevennykset tehty ja on etsittävä ohje, että pääsen eteenpäin. Tässäpä ilta sujuu "tikutellessa".
Eevan%20sukat%20007.jpg

 

P.S. Kiitos toipumistoivotuksista; pikkuhiljaa olen palautunut, mitä nyt ääni vielä vähän kähisee.