Aamupäivällä, sateen ropistessa lätäköihin ja sadeasun huppuun, pyöräilin Anita-ystävän luo. Meillä oli aikaa istahtaa keittiön pöydän ääreen, nauttia suussasulavaa kasvispiirakkaa ja vaihtaa kuulumisia. 

Anitan%20luona%201.12.2009%20001.jpg
Anita on käsillä tekijä, joka luo kaunista ympärileen, "elää silmillään" kuten hän sanoo. Persoonalliset verhot  ovat kierrätystä, yhdistetty vinokaitalenauhoista ja vanhoista verhoista. Viherkasvin "kukkaset" on punottu tutkaimista (kankaankudonnan loimilankojen loppupätkistä).

 

Ryhdyimme puuhaamaan jotain jouluun liittyvää. "Ollaanko nyt vähän lapsellisia?" ystävä naurahteli. Perunat pöytään, veitsi ja vesivärit esiin.

Anitan%20luona%201.12.2009%20005.jpg

Anitan%20luona%201.12.2009%20003.jpg

 

Tämähän onkin mukavaa, voisi ihan innostua enemmänkin!
Anitan%20luona%201.12.2009%20008.jpgVäripinnasta tulee elävää ja mielenkiintoista. Tässä pitkulainen pakettikortti.

Anitan%20luona%201.12.2009%20011.jpgTulppaanikortteja voi lähettää muuloinkin kuin joulun aikaan.

 

Sade rummutti ikkunaan, ehti tulla jo iltapäivän sininen hetki kun suunnistin kotia kohti. Repussani matkasi herkullinen taatelikakku  odottamaan joulun herkutteluja.
Anitan%20luona%201.12.2009%20014.jpg

Kiitos, Anita!