Toipilasaikani on ollut tavallista hiljaisempaa äänen käheyden takia. Pihapensaiden sateen jälkeiset hopeapisarat kuvaavat jotenkin tämänhetkistä olotilaani.

 

Piristystä kesävieraiden jälkeen toi esikoinen, joka viipyy muutaman päivän. Hän on aikanaan Saara-serkun ikäisenä oppinut pellavan kehruun, mutta villasta ei ole ollut kokemusta. Nyt on ikää tuplaten, rohkeutta ja intoa samaten.  Tavallinen näky viikonloppuna oli kuulokkeet päässä sohvaan linnottautunut tytär, Kromski Sonata pyöri, rullalle kiertyi sinisestä ja turkoosista kehruun aikana sekoitettu ohuen ohut lanka. Paljastus: kuuntelun kohteena kirjastosta haettuja ikivanhoja c-kasetteja - äänikirjoja!

  

Yhdessä mietitään vielä miten kerrataan, jos hän haluaa raitoja pipoon. Ehkäpä neuvon ketjukertauksen.

 

Seuraavan asian opin nähtävästi vanhanaikaisesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Siis: kertauskierteen tiheydellä/tiiviydellä on suuri merkitys, samoin langan pesulla kehruun jälkeen. Ryhdyin kirjoneulomaan omista kehräämistäni jotakin ja huomasin, miten ikävää on työskennellä jos lanka on liian "tiivistä". Vyyhdillä lanka oli ihan suoraa, ketjukertaus tasaista mutta aika tiuhaa. Harmaa on aikaa sitten kehrätystä kainuunharmastopsista, sininen värjättyä suomenlammasta.

Muistaakseni en kehruun jälkeen pessyt tai kastellut vyyhtejä, koska ne mielestäni eivät sitä tarvinneet. Myöhemmin luin jostain blogista, että lanka pitää AINA pestä, jotta kierre ja lanka "asettuu" ja tasapainottuu. Uskotaan.

Ehkäpä höyrytys korjaa neulepinnan epätasaisuutta (jos tuosta nyt valmista tulee...)

 

Palagalta tuli tämmöinen tunnustus:

  Kiitän lämpimästi ja jaan sen kaikille kymmenille blogeille, joita seuraan mielenkiinnolla.

Tässä pyydetyt seitsemän "syvällistä"

1. Tykkään YLE:n ykkösestä

2. Innokas asioiden selittäjä

3. Aamu-uninen

4. Jahkailija

5. Oman perheeni jäsenten lukumäärä

6. En pidä helteestä, odotan syksyä

7. Katselen värillisiä unia