Kotikaupungissani on paikka, joka täyttyy joka maanantai puolenpäivän aikaan käsityöinnokkaista naisihmisistä, puheen sorinasta ja tekevistä käsistä. Aiheet vaihtelevat neulonnan vinkeistä japanilaiseen pujotukseen, salomonin solmuista applikaatioihin, neulakintaasta käspaikkoihin. Tukipiste ry:n Ystävyyshankkeen puitteissa on jo toista vuotta toiminut käsityökahvila, jonne on vapaa pääsy kaikilla halukkailla, ilman osanottomaksuja. Välillä nautitaan kahvia, teetä ja tuoretta pullaa, vaihdetaan kuulumisia ja työohjeita, opitaan toinen toisiltamme. Toisinaan joku lukee ääneen pakinoita, otteita Juhani Ahon Lastuista, Huovisen Havukka-ahon ajattelijasta tai jopa runoja.
Viime keväänä saimme vieraaksi Eeva-Maijan, paikkakunnan käspaikka-asiantuntijan. Hän omistaa mittavan itse ommellun käspaikkakokoelman, jossa on toinen toistaan upeampia pellavatöitä kukkilintuineen ja elämänpuineen. Saimme kattavan esityksen aiheesta ja innostuimme niin, että hän lupautui tänä syksynä neuvomaan pistojen salat meille. Hän on erikoistunut nimenomaan etupistokirjontaan ja useimmat halusivatkin opetella sitä ompelemalla pienen liinan.
Ystävyyshankkeen Helkan kameraan tallentui joitakin välähdyksiä pöytien äärestä.
Vuosia sitten valmistunut ”junakäsityö”, joka on palvellut verhokappana ja vauvojen kopan reunuskankaana.
Pakotettua reikäommelta, pieniä ”palmuja” ja kukkilintu aluillaan. Taustalla päivän osallistujalista, taisi olla noin 25 nimeä.
Aina voi tehdä neuletta, virkkausta tai muuta omaa työtä.
Tässä korjaillaan kolmiokuvioisen Puro-kaulaliinan kavennuksia.
Liinakuvion harjoittelua, pakotettu reikäommel jo valmiina.
Ensi viikon aiheena on yksinkertaiset, pienimuotoiset kankaanpainoideat, sovellettuna ehkä myös joulukortteihin. Kolmessa tunnissa ei isoja töitä ehditä, kun on se kahvittelukin…
Kommentit