Vappuaaton valossa teki mieli tarttua kainuunharmasten jälkeen väreihin. Punainen evakkorukkini (rukin tarina blogissa 15.1.2009) on odottanut jo kauan, että jatkaisin kesken jäänyttä merinovillan kehruuta.
Olen toipilaana saanut luvan olla tekemättä ”rasittavia” huushollihommia, joten muut siivoavat, munkit ostetaan kaupasta ja ruuat tehdään yhdessä. Niinpä istahdin evakkoni viereen ja meillä oli niin mukavaa. Karjalainen kun on, yhteistyö sujui tosi supsakasti.
Vinteren er forbi! I vårlyset ville jeg fortsette min merinospinning ved hjelp av karelsk ”krigsveteran” (se historien i bloggen 15.1.2009).
På grunn av operasjonen er jeg blitt fri fra anstrengelser i husholdning; familjen hjelper så jeg har tid til spinning og annet moro...
Viime talvena hankin Nauravasta Lampaasta meheviä merinovillatopseja. Vahvoja perusvärejä, joita sekoittelen käsikarstoilla sopiviksi kehruuhahtuviksi eli lepereiksi.
I vinteren kjøpte jeg merinoull fra Naurava Lammas – sterke grunnfarger som jeg blander sammen med karder.
Kertasin langan kolminkertaiseksi, koska se tuntui niin kovin ohuelta. Viipsinpuulle kietoessani näin, että värit kertovat jotakin. Huomaa tosiaan, että kylminä pakkaspäivinä on kehruutyö aloitettu ja kevään auringossa lopetettu.
Tretvunnet garn som forteller at det er begynt på en kald vinterdag og avsluttet i vårsolen.
Valmista lankaa tuli tällä kertaa pieni vyyhti, lupasin sen kiikkalaisrukkini (kuvaa edellisessä blogissani) lahjoittajalle, joka toivoi jotain punaista ja keltaista.
Fikk ferdigt et litet hespe som jeg skal gi til en kjenning, som ønsket noe rødt og gult.
Valoisaa vappua!
Ha det godt og sol i det første maj!
Kommentit