Tänään piti jo tarttua kehruukamppeisiin pitkän tauon jälkeen. Ilman etukäteissuunnitelmaa kaivoin pussista huovutukseen tarkoitettuja karstalevyjä. En ole innostunut huovutuksesta (ainakaan vielä), joten sekoittelin punaista ja sinistä villaa karstoille ja sain aikaan nyppyisiä hahtuvia.

Idag ville jeg spinne etter en pause. Har litt ull for toving (er ikke veldig glad i det) så tenkte å blande rødt og blått sammen. Fikk små klumper i tuller.

     

 

 

              

Työvälineeni oli tällä kertaa todellinen evakko. Jos tämä punasävyinen rukki osaisi puhua, olisi tarina jännityskertomus. Rukki on valmistettu joskus 1930-luvulla rajan takana Karjalassa, sillä kehrättiin perheen langat. Sodan aikana, kun väki joutui lähtemään evakkoon, oli rukki pelastettava ja se kätkettiin maahan. Sodan loppuvaiheessa rukkia kaivattiin, tuttavan lotan ja erään ystävällisen sotilaan avustuksella rukki löysi oman perheensä. Vaurioita kärsinyt palvelija tarvitsi korjauksia, niitä tehtiinkin useaan otteeseen. Minä sain kokeneen rukkivanhuksen, kun tuttava opettaja muutti paikkakunnalta. Hän ei halunnut, että rukki joutuisi roskiin, vaikkei sen kunto hyvä ollutkaan. En onnistunut saamaan lankaa, purin osat ja siirsin ne varastoon. Viime keväänä eräänä viikonloppuna sain inspiraation, tahdoin tutustua rukkiin kunnolla. Tein töitä kaksi päivää, hioin, viilasin, kiilasin, uusin korvakoiden nahkaosia - ja onnistuin! Sitä iloa kun pellavalanka kiertyi rullalle! Pyörä vippaa, akseli on kiero, lyhdystä puuttuu hampaita, mutta karjalainen evakko hyrisee ja on niin kotoisan oloinen.

Min rødbrun rokk er en riktig ”krigsveteran”. Fikk den fra en kjenning, som ikke kunne ta den med seg når hun flyttet fra Lieksa. Den er laget bakom østgrensen i Karelen i 1930 –talet. Under det siste kriget måtte familjen flytte til Finland, og da gjemte de rokken bakom huset. De tenkte at kanskje de kan komme tilbake. Desverre Karelen ble delt etter kriget og mange mistet sitt hjemmested. Men familjen ville ha den verdifulle rokken tilbake, og etter masse vansker reiste rokken til sin eier som bodde i mellom –Finland. Rokken er blitt såret, reparert flere ganger på forsellige måter. Den var så dårlig at jeg ikke kunne spinne. Den lå i lager flere år, men i siste vår fikk jeg inspirasjon, jobbet to dager – og fikk den å fungere! Hvilken glede når lingarn gikk runt rullen! Hjulet og akselen er på skeive, den mangler nokkene, men den gamle karelsk arbeider er blitt so koselig.

                  

                  

Saas nähdä mitä tästä tulee. Aika hauska on kehrätä, vaikka kuidut ovat lyhyitä ja melko "sekaisin", lanka on siis kokonaan huovutusvillalevystä.

Vi får se hva dette skal bli. Det er morsomt å spinne selv om fibere er korte på grunn av tovingskarakter.