Kiitos teille rohkaisevista viesteistä ja kommenteista!

Posti toi viikolla pehmeää lääkettä jonkin verran huteraan ja kipuilevaan olooni.


 

Kuvasin kuuranurmella ja kuuntelin kummallista ääntä - ihan kuin vesipuro jossain. Ei pitäisi lähistöllä olla missään, vain iso joki rantatien takana. Nousin ja tarkensin kuuloni ja näköni:


Takametsän entisestään kellastuneet haavat siellä kahisivat; pudottivat pakkasen puremia rapeita lehtiään semmoisella vauhdilla, että tuli mielikuva veden solinasta!

Päänsärkyni helpotti vähän ja kaivauduin sohvan nurkkaan virkkuukoukun ja uusien lankojeni kanssa.


Palaan aiheeseen tuonnempana, kunhan olo ja tekeminen selkiytyy.