Käsityökahvilamme on jäämässä pian kesätauolle. Kevään aikana on puuhattu monenlaista - seuraavassa joitakin poimintoja niiltä kerroilta, kun kamera sattui olemaan mukana.
Maija esitteli keskeneräisten päivänä tämän tuftaustyön.
Toinen Maija kokosi tilkkutyötä, jossa ompeluvaiheessa on apuna pahvilevyt, jotka myöhemmin poistetaan.
Omien töiden esittelijöinä Anja tuohitöineen
ja Irja napakoine kahvipussikoreineen.
Ollaan myös ennätystavoitteessa mukana:
Monenlaista lankaa, käsialaa ja värivalikoimaa - Inkeri kokosi 48 palaa peitteeksi, joka lähtee osaksi maailman suurinta tilkkupeittoa.
Eilen meitä oli 24 koolla. Mitä mahtaa syntyä, kun kaikki ovat niin keskittyneinä virkkuukoukkuineen?
Hävitämme jäännöslankavarastoja - taas kerran.
Leila oli joskus saanut tuliaisena Raumalta patalapun, jonka tekotavan hän selvitti ja innosti meidätkin värkkäämään mielenkiintoista ja tosi helppoa virkkaustyötä.
Tässäpä jo valmiita. Inkeri (raitapaita) on nopsa ja ahkera. Terttu esittelee ja Maritta vielä virkkaa.
Näin se tehdään:
Langoiksi käyvät ihan kaikki; luonnonkuidut ja sekoitteet. Minulla on nelosen koukku ja siihen suunnilleen sopivat lankayhdistelmät. Alkuun 40 ketjusilmukkaa (n. 20 cm, riippuu lankojen paksuudesta). Virkataan kiinteitä silmukoita ketjun molempiin reunoihin ja jatketaan virkkaamalla suljettuna ilman lisäyksiä. Otan silmukasta vain takareunan, ettei lopputulos olisi liian paksu ja kankea. Ohuemmista langoista kannattaa ottaa koukulle silmukan molemmat reunat. Inkeri teki niin seiskaveikasta.
Vielä puuttuu joitakin kierroksia. Tätäpä on mukava virkkailla! Lankaa vaihdan sitä mukaa kuin pätkä loppuu, uusi säie muutaman sentin vanhan kanssa.
Valmiina vähän pienempi versio, oikealta puolelta:
ja nurjalta, jossa näkyy piilosilmukoilla eli kiinteillä ketjusilmukoilla virkattu sauma:
Kommentit