sunnuntai, 17. helmikuu 2013

Lapasten lumoissa

Viime ajat ovat kuluneet erilaisten lapasten parissa. Käsityökahvilassa olemme kirjoneuloneet. Saimme malliksi vanhan Virossa tehdyn kintaan, jonka omistaja toivoi, että tallennamme sen kauniin kukkakuvion. Värit loistavat kirkkaina, langat ovat ilmeisesti kerien loppuja - hiukan eri sävyisiä. Lapanen on parsittu kämmenen puolelta, joten uutta tarvitaan.

Alkuper%C3%A4inen%20vironkirjokinnas%2C%


Tuumasta toimeen - ruutumalli paperille ja neulomaan!

Silmukkamäärissä oli sovittelemista. Aikaa kului ruutupaperin ja värikynien kanssa. Mistä sopivat langat? Omista varastoista ei tuntunut löytyvän tarpeeksi ohuita, joten päädyin tarjouksessa olleisiin Nalle-lankoihin ja noin 2,5 -numeroisiin KnitPro -puikkoihin.

Mielenkiintoista tekemistä. Olen opetellut pitämään neulottavat langat toisen vasemman etusormen päällä, toisen oikealla etusormella -  melkein kuten tässä linkissä. Pidän oman vasemman etusormeni kylläkin lähempänä puikkoa. Pitkät lankajuoksut sidon "kiepauttamalla", siihen löytyi ohje täältä.

Helmikuun alkuun mennessä sain parin vihdoin valmiiksi.

Uusi%20vironlapaspari%20Nalle-langasta%2

Huomasin, että vasemmanpuoleisen (oikean käden) lapasen oranssi reunakuvio on täyteläisempi kuin toisen lapasen. Selitys: sitä neuloessani pidin kuviolankaa vasemmassa kädessä ja pohjan väriä oikeassa. Siis jos haluan, että kirjoneuleen kuvio erottuu selvästi pohjasta, pidän sen värisen langan vasemmalla etusormella ja taustalle jäävän pohjavärin oikealla etusormella.

Hyvä, että sain ajoissa valmiiksi, sillä kinnaspari lähti syntymäpäiväänsä viettävälle esikoiselle Etelä-Suomeen.

Uusi%20vironlapaspari%20Nalle-langasta%2



lauantai, 13. lokakuu 2012

Pitkästä aikaa

 



Kiehtova kuva vai mitä? Kirja (löytyy ehkä kirjastoista) sisältää innostavia pohjoismaiseen neuleperinteeseen pohjautuvia malleja ja ohjeita jotka ovat helpostii sovellettavissa  käsinkehrättyihin lankoihin.

Dette er jo et flott bilde, ikke sant? Boken inneholder strikke-tradisjon i Norden.



Varastossani on vielä Isäntärengin kainuunharmasvilloja. Niiden pesu, karstaus ja harmaasävyjen sommittelu on aikaavievää, mutta palkitsevaa puuhaa.

Har fått tak i finsk saurase ”kainuunharmas” . Vasket og kardet ulla, spant og fikk nydeligt garn som er mykt og deiligt.





Työstin yhtä kirjan yksinkertaisista puseromalleista:

Ville arbeide med en idé i boken:

                                  

 







Lopputulos on yllättävän mieluinen, niin edestä kuin takaakin.

Liker godt resultatet, både for- og baksiden.






Tarvittiin lyhennettyjä kerroksia, helman pidennystä ja virkattuja nirkkoja reunoihin. Mukavan kevyt lämmike viilenevään syksyyn.

Den er en blanding av vest og genser for meg selv.

 

lauantai, 30. kesäkuu 2012

Elämälle



Kesä ja elämä jatkuu - erilaisena kuin ennen.

Raikas tuuli keinuttaa kukintoja, virkistää mieltä.


Ikävä ja kyyneleet sumentavat välillä sen mikä on lähellä, mutta kauemmas näkee hiukan selvemmin...






Rantatiellä pieni peiponpoikanen räpisteli edelläni, lehahteli sinne tänne. Viimein se pompahti lehtikuusten oksistoon. Kuulin mielessäni pienen poikani riemun: "Kato, äiti - tinti!"
Itkin.


maanantai, 28. toukokuu 2012

Ei otsikkoa




Surua





Poikamme, nuorimmaisemme

1989 - 2012

 

sunnuntai, 11. maaliskuu 2012

Jälkijunassa

Taukoa kun pitää, kertyy roppakaupalla tekemisiä. Tällä kertaa kuvasarjoja Tukipisteen käsityökahvilassa harjoitelluista työtavoista.

Haarukkapitsi on jäänyt itselleni vieraaksi, mutta pitihän sitäkin kokeilla. Hyvä ohje löytyy täältä.




Tässä esimerkkejä erilaisista yhdistämistavoista. Näitä nauhoja yhdistämällä voi koota vaikka kuinka näyttävän kokonaisuuden.

Paksuista langoista saa tiivistä pintaa - näissä oli 3 cm:n levyinen haarukka, seiskaveikan ja isoveljen paksuista lankaa, koukku taisi olla nelonen:






Toiveaiheena oli krokotiilivirkkaus - varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Kiitos vaan Sirpalle ja Pirjolle, jotka rohkaisivat meitä suomujen saloihin.

Kyllähän tämä pinta on aikas ovelaa...


Valmistakin tuli pienen kaulanlämmittimen verran:

Lanka on jotain nimetöntä, ehkä villaa, kaksisäikeistä ja melko ohutta, koukku aero nelonen.
Huippuselkeä ohje tekniikkaan on täällä.

Merseroidusta Novitan puuvillalangasta tulisi napakka lopputulos vaikka tyynyksi tai laukuksi.


Pellavakokeilu ei innostanut; nelosen koukku oli liian paksu rohdin kahdeksikkoon.


Huomisen maanantain haaste on frivolité- eli käpyilty pitsi. Siitä on kymmeniä vuosia kun olen viimeksi edes harjoitellut kävyn sormissa pitämistä. Onneksi on juutuupi! Täältä löytyi apua ensi hätään. Sain huomata, että kyllä ikä kangistaa; sormien nivelet tuppasivat jäämään jäykästi koukkuun tai sojoon. Vielä ei kahdella kävyllä sukkulointi onnistu, mutta yhdellä syntyi pieniä testikukkasia:
                 

 

Krokotiilihuivista jäi vähän ohutta villavaa lankaa, siitä pari kokeilua:



Tuli mieleen vanha tuttu toteamus: "Alku aina hankalaa..."
Sen muistan myös tämän kuvan ottohetkestä:

Elämäni ensimmäinen neule alkamassa ja ilme kertoo, että mutkia on matkassa. Pitelen vaan puikkoja ja odotan, että äiti tulisi hätiin. Olen viis vee ja siististi rusetti varmaan pinnillä kiinni. Ylläni on talven lempivaate; tädin neuloma punavalkoinen vekkihame, joka pyöriessä aukeni täydeksi ympyräksi!
Pakerruksen lopputuotos on tallessa muistolaatikossa:

Omatoimisesti on työtä jatkettu ja helposti myös päätelty. Kummitädille tehtiin sitten toinen, villainen ja suorempi versio.

Arjen ja viikonlopun väri-ilo löytyy keittiöstä: