Käsillätekijän tuotoksia, arkisia ajatuksia ja kokemuksia
Tarina vuosikausia puolivalmiina kaapin kätkössä lymynneestä villatakista. Miestä varten sen neuloin ja sitten se jäi ilman nappeja ja napituskaitaleita. Mies itse oli joskus työhönsä liittyvässä koulutuksessa saanut aikaan huovutusmaiseman, joka koristi jonkin aikaa rullaverhoamme. Pari vuotta sitten päätin innostaa itseäni ja kiinnitin metsälammen huovutusneulalla villajakun selkämykseen (miehen suostumuksella). Tämän joulun alla löysin vihdoin lankapusseistani oikean langanpätkän, jolla viimeistelin napinlävet. Niinpä oli lahjavaate valmiina pakattavaksi erälukemiston kanssa joulupaperiin.
Tässä yksi saamistani mieltäni liikuttaneista lahjoista:
Näppäräsorminen esikoiseni oli ahkeroinut ja löytänyt jopa pienenpienen ompelukoneenkin rasian kanteen.
Olen lomallani jumpannut kyynärvarttani ja pitänyt taukoa neuleista. Langat kuitenkin houkuttavat ja päätin tarttua Isäntärengin kainuunharmaksiin, jotka odottivat pestyinä korissaan.
Tapani mukaan en malttanut olla erottelematta vaaleita ja tummia tapuleita; tuloksena eri sävyisiä lepereitä eli hahtuvia. Karstaaminen sujui mukavasti ilman kipeitä tuntemuksia.
Sitten pääsin nautiskelemaan kepeästä kehruusta kolmen kuukauden tauon jälkeen - ja annoin rukin hyrrätä!
Kolmisäikeistä ketjukerrattua.
Hyvän uuden vuoden toivotuksin
pirle
Lämmin, sydämellinen joulun toivotus teille, blogivierailijat!
Olen lomalla joulun ja uuden vuoden välin ja tartun uusin voimin tulevaan vuoteen.
On pidettävä taukoa käsityöahkeroinneissa - tai ainakin tehtävä vain vähän kerrallaan. Kävin taannoin työterveyslääkärin pakeilla ja hän totesi, että tenniskyynärpää vaivaa - ihan ilman kyseistä peliä. Nyt on sitten sekä ranteessa että kyynärpäässä tukisiteitä. "Sitä saa mitä tilaa..." Onkos tämä nyt laitaa, että sairasloman intoilut kostautuvat tällä viisiin? Mutta vaikeaa on pitää sormia erossa langoista ja nykertelyistä. Tässä on meneillään villa/nailon/puuvillasekoite Opal Cottonia Lankakamarista.
Kehittelin omaa tapaa kantapäähän toteutukseen; kokonaan vahvistettu puolipatentilla.
Työkuvioissa on sen verran vilkasta, että tulee taukoa tähän blogittamiseenkin. Toivottelen sentähden jo hyvää itsenäisyyspäivää ja adventin aikaa.
Yritin huivia Purosta, mutta valitsin liian ohuen puikkokoon. Purkuun meni ja sen jälkeen lanka olikin jo sen verran huopunut, että piti keksiä jotain muuta. Kuutosen puikot esiin, jäännöslankakeriä Puron kaveriksi ja tasoneuleena ainaoikeaa 60 silmukalla. Kahdenkymmenen sentin jälkeen neuloin aina kaksi oikein yhteen, yksi välikerros ja taas silmukat kaksittain yhteen kunnes jäljellä oli 7 silmukkaa.
Lanka poikki ja kiristys silmukoiden läpi. Loppulangalla ompelin sauman huomaamattomaksi vuoropistoin oikealta. Taisi tulla lasten koko mutta kyllä se venyi tähänkin päähän.
Tämä oli myös testi ohjetta varten, jonka voisi antaa aloittelevalle neulojalle. Jos ei ole koskaan neulonut, on malli oltava superhelppo ja nopeasti valmistuva.
Edit: Ideasysäyksen sain Juulilta, kiitos!
Kuuminta "hottia" ovat kuulemma neulotut tai virkatut joulupallot. (Tämä linkki on pursuava!) Kun kerran telkkarissakin monella suulla se kerrotaan, niin uskottava on. Lupasin toipilasaikana olla voimieni mukaan käsityökahvilassamme ja tehdä malliksi joitakin palloja. Tässä muutamia testailuja:
Vasemmalta:
- video-ohje täältä, lanka Novitan Isoveli
- ohje Dropsin sivulta, lanka Noro Silk Garden Sock
- ohje suomalaiselta Yarn-Spirit blogisivulta, kuvio omaa kehitelmää, vaalea lanka vanhaa nimetöntä varastoa, lila Regia Hand-dyed Effect
- virkkausohjeen pohjana käsityölehden ohje, lisänä lankaan etukäteen pujotettuja askarteluhelmiä, vaalea lanka vanhaa varastoa, punainen ohutta kertaamatonta raanulankaa
Täytteenä käytin villalangan loppupätkiä, puuvillavanua (pumpulia) tai dacronvanua.
Kyllä kai värit voivat olla muutakin kuin valkoista ja punaista; olisi varmaan upeaa, jos saisi aikaan suuren rykelmän eri kokoisia, muhevia ja värikkäitä palleroita.
Kun tekeminen tökkii niin sitten tökkii todella. Innostuin keväällä Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjan Bones -sukkamallista. Mutta mikä ihme mahtoi aivonystyröitäni vaivata, kun yksinkertainen ohje ei tahtonut sujua ilman virheitä. Silmukan, kahden poikkeamat, nurjia silmukoita väärissä paikoissa ja puuttuvia kerroksia. Purin varmaan molemmat varret kolmeen kertaan. Onneksi materiaali on ensiluokkaista: Titityyn verkkokaupan Cascade Yarnsin Heritage. Se kesti monet purkamiset, tuntui sormissa miellyttävälle ja neuloutui KnitPron puupuikoilla tosi hyvin. Tätä lankaa voisi neuloa toistekin.
Jalkateräni vaati lisäämään mallineuletta yhdellä "luurivillä". Varttakin olisi voinut neuloa vielä pidemmäksi.
Väri on como blue, ei valitettavasti toistu iltapäivän hämärässä niin syvänä kuin todellisuudessa.
Varpaat viihtyvät ja minä olen aika tyytyväinen puolen vuoden uurastukseen.
Hyväksi lopuksi vielä kiitokset kehuista koskien palapaitaani. Mietiskelen vielä onko se kotivaate vai edustusasu... Nyt se lämmittää mukavasti hartioitani.
