Kotikutoista

Lapasten lumoissa

2013-02-17T18:23:00+02:00

Viime ajat ovat kuluneet erilaisten lapasten parissa. Käsityökahvilassa olemme kirjoneuloneet. Saimme malliksi vanhan Virossa tehdyn kintaan, jonka omistaja toivoi, että tallennamme sen kauniin kukkakuvion. Värit loistavat kirkkaina, langat ovat ilmeisesti kerien loppuja - hiukan eri sävyisiä. Lapanen on parsittu kämmenen puolelta, joten uutta tarvitaan.

Tuumasta toimeen - ruutumalli paperille ja neulomaan!

Silmukkamäärissä oli sovittelemista. Aikaa kului ruutupaperin ja värikynien kanssa. Mistä sopivat langat? Omista varastoista ei tuntunut löytyvän tarpeeksi ohuita, joten päädyin tarjouksessa olleisiin Nalle-lankoihin ja noin 2,5 -numeroisiin KnitPro -puikkoihin.

Mielenkiintoista tekemistä. Olen opetellut pitämään neulottavat langat toisen vasemman etusormen päällä, toisen oikealla etusormella - melkein kuten tässä linkissä. Pidän oman vasemman etusormeni kylläkin lähempänä puikkoa. Pitkät lankajuoksut sidon "kiepauttamalla", siihen löytyi ohje täältä.

Helmikuun alkuun mennessä sain parin vihdoin valmiiksi.

Huomasin, että vasemmanpuoleisen (oikean käden) lapasen oranssi reunakuvio on täyteläisempi kuin toisen lapasen. Selitys: sitä neuloessani pidin kuviolankaa vasemmassa kädessä ja pohjan väriä oikeassa. Siis jos haluan, että kirjoneuleen kuvio erottuu selvästi pohjasta, pidän sen värisen langan vasemmalla etusormella ja taustalle jäävän pohjavärin oikealla etusormella.

Hyvä, että sain ajoissa valmiiksi, sillä kinnaspari lähti syntymäpäiväänsä viettävälle esikoiselle Etelä-Suomeen.

Pitkästä aikaa

2012-10-13T09:38:00+03:00

Kiehtova kuva vai mitä? Kirja (löytyy ehkä kirjastoista) sisältää innostavia pohjoismaiseen neuleperinteeseen pohjautuvia malleja ja ohjeita jotka ovat helpostii sovellettavissa käsinkehrättyihin lankoihin.

Dette er jo et flott bilde, ikke sant? Boken inneholder strikke-tradisjon i Norden.

Varastossani on vielä Isäntärengin kainuunharmasvilloja. Niiden pesu, karstaus ja harmaasävyjen sommittelu on aikaavievää, mutta palkitsevaa puuhaa.

Har fått tak i finsk saurase ”kainuunharmas” . Vasket og kardet ulla, spant og fikk nydeligt garn som er mykt og deiligt.

Työstin yhtä kirjan yksinkertaisista puseromalleista:

Ville arbeide med en idé i boken:

Lopputulos on yllättävän mieluinen, niin edestä kuin takaakin.

Liker godt resultatet, både for- og baksiden.

Tarvittiin lyhennettyjä kerroksia, helman pidennystä ja virkattuja nirkkoja reunoihin. Mukavan kevyt lämmike viilenevään syksyyn.

Den er en blanding av vest og genser for meg selv.

Elämälle

2012-06-30T15:40:01+03:00

Kesä ja elämä jatkuu - erilaisena kuin ennen.

Raikas tuuli keinuttaa kukintoja, virkistää mieltä.

Ikävä ja kyyneleet sumentavat välillä sen mikä on lähellä, mutta kauemmas näkee hiukan selvemmin...

Rantatiellä pieni peiponpoikanen räpisteli edelläni, lehahteli sinne tänne. Viimein se pompahti lehtikuusten oksistoon. Kuulin mielessäni pienen poikani riemun: "Kato, äiti - tinti!"
Itkin.

Ei otsikkoa

2012-05-28T02:33:01+03:00

Surua

Poikamme, nuorimmaisemme

1989 - 2012

Jälkijunassa

2012-03-11T12:56:00+02:00

Taukoa kun pitää, kertyy roppakaupalla tekemisiä. Tällä kertaa kuvasarjoja Tukipisteen käsityökahvilassa harjoitelluista työtavoista.

Haarukkapitsi on jäänyt itselleni vieraaksi, mutta pitihän sitäkin kokeilla. Hyvä ohje löytyy täältä.

Tässä esimerkkejä erilaisista yhdistämistavoista. Näitä nauhoja yhdistämällä voi koota vaikka kuinka näyttävän kokonaisuuden.

Paksuista langoista saa tiivistä pintaa - näissä oli 3 cm:n levyinen haarukka, seiskaveikan ja isoveljen paksuista lankaa, koukku taisi olla nelonen:

Toiveaiheena oli krokotiilivirkkaus - varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Kiitos vaan Sirpalle ja Pirjolle, jotka rohkaisivat meitä suomujen saloihin.

Kyllähän tämä pinta on aikas ovelaa...

Valmistakin tuli pienen kaulanlämmittimen verran:

Lanka on jotain nimetöntä, ehkä villaa, kaksisäikeistä ja melko ohutta, koukku aero nelonen.
Huippuselkeä ohje tekniikkaan on täällä.

Merseroidusta Novitan puuvillalangasta tulisi napakka lopputulos vaikka tyynyksi tai laukuksi.

Pellavakokeilu ei innostanut; nelosen koukku oli liian paksu rohdin kahdeksikkoon.

Huomisen maanantain haaste on frivolité- eli käpyilty pitsi. Siitä on kymmeniä vuosia kun olen viimeksi edes harjoitellut kävyn sormissa pitämistä. Onneksi on juutuupi! Täältä löytyi apua ensi hätään. Sain huomata, että kyllä ikä kangistaa; sormien nivelet tuppasivat jäämään jäykästi koukkuun tai sojoon. Vielä ei kahdella kävyllä sukkulointi onnistu, mutta yhdellä syntyi pieniä testikukkasia:

Krokotiilihuivista jäi vähän ohutta villavaa lankaa, siitä pari kokeilua:

Tuli mieleen vanha tuttu toteamus: "Alku aina hankalaa..."
Sen muistan myös tämän kuvan ottohetkestä:

Elämäni ensimmäinen neule alkamassa ja ilme kertoo, että mutkia on matkassa. Pitelen vaan puikkoja ja odotan, että äiti tulisi hätiin. Olen viis vee ja siististi rusetti varmaan pinnillä kiinni. Ylläni on talven lempivaate; tädin neuloma punavalkoinen vekkihame, joka pyöriessä aukeni täydeksi ympyräksi!
Pakerruksen lopputuotos on tallessa muistolaatikossa:

Omatoimisesti on työtä jatkettu ja helposti myös päätelty. Kummitädille tehtiin sitten toinen, villainen ja suorempi versio.

Arjen ja viikonlopun väri-ilo löytyy keittiöstä:

TAITOA

2012-02-09T20:47:01+02:00

Ei vielä mitään valmista esiteltävää; keskeneräisiä meneillään sitäkin enemmän.
Mutta: Ilun blogista tarttui tämä vuosikymmeniä itseäni innoittanut taidon ja tiedon opas, Taito -lehti.

Tarttukaapa tarjoukseen, tutustukaa suomalaisen käsityön ylläpitäjään!

Kotikutoinen onni

2012-02-05T15:13:00+02:00

Arkinen aamupäivä:

keittiössä aamupalaa mussuttava, ärtynyt, pörröpäinen, hopeahapsinen mieskulta
höyryrauta sihisemässä puhtaan tyynyliinan yli
silmien edessä keskeneräisten ja tekemättömien töiden (lue: MAHDOLLISUUKSIEN) röykkiö

ONNI ja HETKI oli tässä ja nyt - jokin jäi lämmittämään...

Tekeillä

2012-01-17T19:14:00+02:00

Pikkuhiljaa pakko saada lankaa silmukoiksi, varovasti edeten...

Vuoden loppusuora

2011-12-29T22:17:00+02:00

Tarina vuosikausia puolivalmiina kaapin kätkössä lymynneestä villatakista. Miestä varten sen neuloin ja sitten se jäi ilman nappeja ja napituskaitaleita. Mies itse oli joskus työhönsä liittyvässä koulutuksessa saanut aikaan huovutusmaiseman, joka koristi jonkin aikaa rullaverhoamme. Pari vuotta sitten päätin innostaa itseäni ja kiinnitin metsälammen huovutusneulalla villajakun selkämykseen (miehen suostumuksella). Tämän joulun alla löysin vihdoin lankapusseistani oikean langanpätkän, jolla viimeistelin napinlävet. Niinpä oli lahjavaate valmiina pakattavaksi erälukemiston kanssa joulupaperiin.

Tässä yksi saamistani mieltäni liikuttaneista lahjoista:

Näppäräsorminen esikoiseni oli ahkeroinut ja löytänyt jopa pienenpienen ompelukoneenkin rasian kanteen.

Olen lomallani jumpannut kyynärvarttani ja pitänyt taukoa neuleista. Langat kuitenkin houkuttavat ja päätin tarttua Isäntärengin kainuunharmaksiin, jotka odottivat pestyinä korissaan.

Tapani mukaan en malttanut olla erottelematta vaaleita ja tummia tapuleita; tuloksena eri sävyisiä lepereitä eli hahtuvia. Karstaaminen sujui mukavasti ilman kipeitä tuntemuksia.

Sitten pääsin nautiskelemaan kepeästä kehruusta kolmen kuukauden tauon jälkeen - ja annoin rukin hyrrätä!

Kolmisäikeistä ketjukerrattua.

Hyvän uuden vuoden toivotuksin
pirle

Valoa

2011-12-23T15:05:00+02:00

Lämmin, sydämellinen joulun toivotus teille, blogivierailijat!

Olen lomalla joulun ja uuden vuoden välin ja tartun uusin voimin tulevaan vuoteen.