Kesä ja elämä jatkuu - erilaisena kuin ennen.

Raikas tuuli keinuttaa kukintoja, virkistää mieltä.


Ikävä ja kyyneleet sumentavat välillä sen mikä on lähellä, mutta kauemmas näkee hiukan selvemmin...






Rantatiellä pieni peiponpoikanen räpisteli edelläni, lehahteli sinne tänne. Viimein se pompahti lehtikuusten oksistoon. Kuulin mielessäni pienen poikani riemun: "Kato, äiti - tinti!"
Itkin.