Heinäkuun ensimmäinen sunnuntai on Isäntärengissä Perinnepäivä; sinnehän taas kehruuporukka suunnisti intomielisenä. Vanhan navetan ylisillä on laaja ja kodikas museotila, johon asettauduimme rukkeinemme ja karstoinemme.

Helle oli ylivertainen - peltikatto ja tuulettumaton tila lisäsivät lämminhenkistä tunnelmaa. Kävijöitä ja tutustujia riitti koko kolmen tunnin ajan, kiinnostusta herättivät varsinkin erilaiset rukkimme.

Lankaluolan Marikalla oli myytävien käsityötarvikkeiden lisäksi mukanaan Ashford Joy yksipolkimisena. Näppärän kokoinen ja luontuu myös pitkäjalkaiselle kehrääjälle. Kehrääjien Kilta lainaa rukkia jäsenilleen.
 

Kromski Sonatani oli ensi kertaa matkassani ja suoriutui toimestaan kiitettävästi. Tässä sujuttelen värjättyä merinotopsia, välillä kehräsin Isäntärengin omien kainuunharmasten villoja; odottavat tuossa penkillä.
 

Kerttu karstaa ja Siskolla on puikoilla konttineule:

 

Värttinällä kehräävä Pirkko-kaima oli tässä välissä lähtenyt viilennystauolle.

Tertun karstoilla syntyy lepereitä (lappoita, hahtuvia...) Isäntärengin suomenlampaan villoista.
 

 
Toinen Terttu on erikoistunut alpakan villaan, jota on hankittu Pikkukilistä.

 
Mirja kehrää kirkkaansinisellä rukkivanhuksellaan pellavaa ja Saara hurruttelee Louet´in yksipolkimisella perusmallilla merintopsia langaksi.

 

Mukavaa oli helteestä huolimatta, kiitos vielä koko porukalle - yhdessä kehräily on aina rentouttavaa.

Pihalla tapahtui myös:

       Puukkomestari Eero tupen teossa        

          Ford vuosimallia 1931

     Menopeli    

      Pärehöylä

Talkooporukka sai nauttia noutopöydän herkuista päivän päätteeksi - kiitokset talon väelle!

 

Tänään maanantaina tulin kotiin tavallista myöhemmin. Jääkaapista löytyi harvinaista herkkua:

Miehet, omani ja muusikko-kesävieras, jonka idea tämä sushiateria on, olivat olleet asialla yhteistuumin.

Jäin maistelemaan ennenkokematonta elämystä, dippasin paloja soijakastikkeeseen ja - pidin, kyllä pidin, voisin nauttia toisenkin kerran.