Kylläpä ehti tulla paljon blogiluettavaa matkan aikana! Monet teistä ovat ahkeria päivittämään sivujaan; piti jakaa purkaminen useammalle päivälle.
Reissu oli ehkä kevätkesän merkittävin tapahtuma. Kummitytön avioon astuminen ja käynti iäkkäiden vanhempieni luona kartuttivat muistojen albumia.
Blogituttava Leenan tapaaminen menomatkalla oli mieleenpainuva ja sykähdyttävä. Oli mukavan jännittävää nähdä ensi kertaa kasvotusten. Ohjeiden perusteella ajoimme, mies ja minä, kohti Mikkeliä ja Ukkolan Akkojen kudontatupaa, missä Leena meitä jo odotteli. Hän istuutui kyytiimme ja opasti Hiirolaan Pirtin Kehräämöön.
Ohhoi, mikä paikka! Mieskin vaihtoi kuskin roolista innokkaaksi kuvaajaksi ja ihasteli värien ja sävyjen määrää. Kierteli joka nurkan ja valitteli, ettei meistä tahtonut kuvaa saada kun touhusimme ja ”kihisimme” tohkeissamme hyllyjen, lankojen ja villojen äärellä. Niinpä, monessa kuvassa näkyy vain vauhtiviivat kun me pyörimme edestakaisin. Tässä ollaan pysähdytty hetkeksi, mutta intoilu on ilmiselvää:
Asiakaspalvelun ammattitaitoinen ja ystävällinen Päivi opasti eri villalaatujen viidakossa.
Valinnan vaikeutta:
Seuraavassa joitakin kuvaajan näkemyksiä tuotteista:
Kehräämö oli jo hiljentynyt siltä päivältä, mutta saimme asiantuntevan ja kattavan opastuksen siitä, miten villa muokkautuu langaksi koneellisesti. Suosittelen vierailua paikan päälle – tässä vain kuva vyyhteämiskoneelta:
Juttutuokio jatkui toimitusjohtaja Tarja Gråsten-Tarkiaisen kanssa, joka valotti kehräämön historiaa.
Tyhjin käsin emme myymälästä lähteneet; yhtä ja toista kasseihin kertyi. Käsitöitä harrastava kummityttöni sai tuliaisiksi meleeratun sinisävyisen vyyhdin ja virkattavan ponchon ohjeen. Leenalle vielä sydänlämpöiset kiitokset tosi mukavasta tapaamisesta ja järjestelyistä, niin myös Pirtin Kehräämön välittömälle henkilökunnalle!
Helatorstaina kuvasin kotipihan auringossa omat aarteeni:
Puoli kiloa kauniin harmaata villatopsia, huovutusvilloja kehruuta varten, tarjouslankoja vaikkapa neulakintaitten sommitteluun. Kassissa on Leenan lahjana erivärisiä huovutusvillojen jämiä. Mitäs muuta sitä hyvään mieleen enää tarvitaan?
Kommentit