Ensimmäinen sateenharmaa syyspäivä innoitti päivittämään blogia. Jokin aika sitten sain vihdoin valmiiksi aiemmin aloitetun Puro-neuleen.

Vierastan raitaneuleiden tekemistä näistä valuvavärisistä langoista, joten piti löytää jotain erilaista. Sattumalta eksyin ensin kanadalaisen Daven kotisivuille, joista sain linkin © 2003 Karen Baumer  kaulaliinan ohjesivulle.

Jonkin aikaa meni, että ohjeen idea selvisi, muutama harjoituslappu piti tikuttaa. Hauskaa ja helppoa sitten; pelkkää ainaoikeaa, kavennuksia ja levennyksiä.

 

Jäätynyttä karpaloa ja Iltanuotiota, jossa noenruskeaa oli hurjan paljon. Tässäpä oudon ruskeat eivät minua haittaa, lopputulos on ihan ok. Leveyttä kaulaliinalla on 11 cm, pituutta reilusti kaksi metriä.

 

Kotikaupungista ei saa hehkuvan värisiä Noro-lankoja, joita olen makustellut vain toisten neulesivuilla. Helsingin matkakaan ei tuottanut tulosta, joten päätin kokeilla ihan omaa sävylankaa.
Varastossani on näitä kirkkaita kuituja, osa Nauravasta Lampaasta, osa Novitan hahtuvaista. Kuvasta puuttuu käyttämäni syvän sininen, joka kuvanottohetkellä oli jo loppuunkehrätty.

Käsikarstoilla taas sekoittelin villoja ja annoin vaan ajatuksen viedä, järjestystä sen kummemmin miettimättä. Ketjukertauksella kolmisäikeiseksi sain sävyt yhtenäisinä ja viipsinpuulla lanka näytti tältä:

Valmista lankaa 57 g, metrejä 166.

Tänne tekisi mieli sukeltaa...

 

Sitten neulomaan opitulla kolmioneuletekniikalla.

Onhan tämä kuin jokin kaleidoskooppi.

 

Parhaimmillaan huivi on tumman tai mustan asun piristeenä, tässä hirven sarvessa:

Koko: 10 x 105 cm

 

Sitten vähän rauhallisempaa, Isäntärengin suomenlampaan ruskeaa ja valkeaa, kaksisäikeiseksi kerrattu.

Millaiset kolmioraidat tästä tulisi? Kokeilemaan!

 

Ei hassumpaa...

Vaihtelua riittää, koska karstausvaiheessa on villoja sekoiteltu sopivasti.

Valmis huivi miellyttää ainakin omaa silmää, mutta tuntu on vähän karkea ihoa vasten. Ehkä poolokaulus auttaa asiaa.