Kun sain kodin ikkunat pestyiksi - ulkoapäin - päätin ulkoiluttaa rukkiporukkani aurinkoisella pihalla. Tarkastellaanpa lähemmin.

Pusset husvinduene – på utsidene – og tok rokkekoren til friluftsliv. Vil se på dem litt nærmere.

Tämä on ns. kiikkalainen rukkimalli, joita taitaa olla vielä käytössä monin paikoin. Muistan, että käsityöalan oppilaitoksissa, joissa kehruuta on opetettu, näitä on ollut paljonkin. Tuotantoa on ollut ainakin 1930-luvulla. Mielestäni hyvä perusmalli, jossa on puuruuvit pyörän akselia kiinnittämässä ja tukeva poljin. Olen saanut tämän yksilön muutama vuosi sitten lahjaksi, alkuperäinen omistaja on minulle tuntematon. Pientä korjausta olen tehnyt, jotta nyöri pysyy paikoillaan; kehruun aikanakin joutuu välillä tekemään säätöjä. Puusepällä jälkeenpäin teetetty puun värinen ”armi” eli kyynärpuu vaatisi vielä tumman maalin joka sopii rukin sävyihin. Rohdinpellavan kehruuta varten tarvitaan harkki eli häkkyrä, jonka piikkeihin pellavakuontalo painetaan. 

Her er en gammel vestfinsk rokktype fra 1930-talet. Har fått rokken noen år siden fra en kjenning, vet ikke hvem har opprinneligt brukt rokken. Den er veldig god å spinne på, selv om jeg må justere noe deler innimellom. Armen er helt ny, laget av en snekker, og skal bli malet passende til rokkefargen. Rokkehodet med tretagger er ferdig til linspinning.

Tämä on rakas evakkoni, jonka puhutteleva tarina löytyy blogista 15.1.2009.

Og den er min kjær ”krigsveteran”. Historien fins på bloggen 15.1.2009.

Se on suojärveläisen kyläsepän tekemä ja siinä on mielenkiintoinen yksityiskohta:

Den har en liten detalj:

Molemmissa "reisissä" on pienet puuruuvit, joilla pitäisi voida säätää pyörän asentoa. Sen verran kovia rukki on matkoillaan kokenut, että systeemi ei ihan toimi. Poljin on tosi kulunut mutta täysin ehjä.

Mellom oppstandene fins en liten treskrue som skulle regulere drivhjulet. Men på grunn av rokkens lange reiser og alder fungerer skruene ikke.

Ja minähän ostin 1980-luvun alussa oman rukin. Varpapuu –tehtaan Tuulia -rukki tuntui sopivalta. Tarkoitukseni oli käyttää sitä kudelankojen puolaukseen, koska olin juuri hankkinut myös kangaspuut. Kehruuinnostus tuli vasta vuosia myöhemmin, taisin olla jo perheellinen.  Työnäytöksissä huomasin, että käsittelemätön rukki alkoi ajan myötä näyttää tosi ankealta; pellavan nöyhtä, päistäreet ja kostutuksessa käytetty vesi jättivät ikävän näköisiä tahroja. Vasta viime syksynä sain itseni liikkeelle ja ilmoittauduin kansalaisopiston puutyökurssille.

I begynnelsen av 1980-talet kjøpte jeg en egen rokk. Det var ubehandlet, og ble fort skitten og så ekkel ut i forestillinger. Det var ikke før i fjor jeg fikk det til å gå på snekkerkurs i voksenopplæring.

Tulos on tässä: hiottu ja vahakäsitelty siisti rukki, joka on saanut kunnollisen rukinlavan armiin, jotta voin kehrätä aivinapellavat itäsuomalaiseen tapaan.

Resultatet er her: slipet og voksbehandlet rokk, som har fått et skikkeligt rokkehode.

Rukinlavan toisen puolen koristelin perinteisin kuvioin, mallina oli liperiläinen rukinlapa. Reikiin on tarkoitus vuolla vielä puutikut, että pellavia kiinnittävä nauha pysyy paremmin paikoillaan.

 

 

 

Treskjæringens tradisjonelle mønster her er bearbeidet etter et gammelt forbilde. Hullene er for stikker som skal holde bånden rundt linfibere.

 

 

 

Kääntöpuolelle halusin uudempaa tyyliä. Suuren Käsityölehden kaava-arkilta löysin ”Elämänlanka” -peiton koristekuvion ja ihastuin siihen niin, että veistin sitä myös rukin penkkiin ja polkimeen. (Työkuvia veistämisestä blogissa 18.3.09)

På baksiden har jeg ”Livets tråd”, som er kopiert fra mønsterark på hånarbeidsmagasinet. Likte det så mye at jeg laget det også på rokkens bryst og trøe. (Bilder om arbeidet på bloggen 18.3.09)

 

 

 

 No niin - tämä trio harkkeineen ja rukinlapoineen on viritetty pellavien kehruuta varten. Voi olla, että saavat vuorollaan hyristä myös villojen tahtiin ja osallistua kertauksiin!

Denne trion er "stemmet" for linspinning. Kan hende at de kommer til å nynne med ulla også og delta i allsanger!